Magdalena Closing 17.-21.APRIL

Tätä tämä on taas kerran, kun hieno paikka joutuu sulkemaan purkutuomion takia. Sitä ennen on kuitenkin asiaankuuluvat closing -juhlat, jotka kestävät peräti viisi päivää lähes nonstoppina. DJ-lista on huikean pitkä ja varmasti tulee olemaan hauskat pippalot.   

Ei tullut junaa ei

Tältä Siemenstadtin asemalta ei ole juna kulkenut sitten vuoden 1980. Aikoinaan tehdastyöläisten  työmatkoja varten rakennettu Die Siemensbahn -rata on vaipunut unholaan lähes tyystin. Muutaman kilometrin pitkällä radanpätkällä on kolme hylättyä asemaa: Wernerwerk, Siemensstadt ja Gartenfeld. Rata on paikoin kasvanut lähes umpeen eli varaudu hyvillä kengillä tähän seikkailuun. Aikaa kannattaa varata myös riittävästi, koska liikkuminen on ajoin puiden takia hieman hidasta. Paikalle pääset parhaiten ottamalla U7:sen U-Bahnhof Siemensdammille. Juna tulee lähelle ensimmäistä hylättyä Wernerwerk -asemaa ja tästä seikkailu voi alkaa. Asema on kuin tarjottimella vilkkaan kadunvarressa ja jos aidan yli kiipeäminen jänskättää, lähde kävelemään radanreunustaa eteenpäin. VINKKI! Älä lähde sinne suuntaan, missä näkyy teollisuus- ja liiketaloja, vaan juuri siihen toiseen. Pienen kävelyn jälkeen tulee ratapenkka, mistä pääset helposti ylös raiteille. Enempää en kerrokaan, koska suurin viehätys ja jännitys on siinä, kun ei tiedä mitä edessä tuleman pitää...

Stadbad Wedding

Uimisen ilosta täällä ei ole päässyt nauttimaan enää hetkeen, mutta muuta mukavaa on tarjolla. Vanhan uimahallin talossa toimii baarin ja kahvilan yhdistelmä, josta saa maittavaa lounasta päivisin. Viikonloppuna sitten tärähtää oikein kunnolla. Nimittäin talon kellariin on rakennettu todella omaperäinen ja rouhea klubi. Alkuperäistä varustusta ei ole turhaan purettu, vaan Stadbad Weddingissä klubbaillaan putkien, kattiloiden ja muiden vehkeiden keskellä iloisesti. Tällaista paikkaa ei kyllä ikinä saisi Suomessa avattua nihkeilevien viranomaisten tai säädösten takia. Klubilla on kaksi tanssitilaa, joista toisesta tehdään Boiler Room -konseptin alla olevat nettilähetykset. Soundsysteminä tilassa on laatuvermettä eli Funktion Onea. Kaakeloidusta tilasta huolimatta saundi on saatu täällä varsin kelpo tasolle, joten tämä on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka.

Hylätty Berliini - Spreepark

Iloa Itä-Berliinin harmauteen tuonut huvipuisto Spreepark elää omaa hiljaiseloa Spreen varrella Pländerwaldissa. Maailmanpyörä pyörii omaa tahtiaan aavemmaisen kirskunnan säestämänä ja paikat heinittyvät ja rapistuvat entisestään. Tänne todella rouhean kuvaukselliseen paikkaan tehdään kiertokäyntejä sunnuntaisin. Kierrokset ovat saksankielisiä ja antavat varsin tuhtin paketin puiston historiasta. Toki tosi seikkailija voi hypätä aidan yli itsekkin ja ottaa paikat haltuun. Tosin riski kiinni jäämiselle on todella suuri. Aluetta nimittäin vartioi varsin huolella vartiofirma usean miehen voimin - aivan kun olisi kyse jostain suunnattomasta kansallisaarteesta.

 

Hylätty Berliini - Kinderkrankenhaus Weißensee

Berliinissä on monia mielenkiintoisia nähtävyyksiä, joita ei löydy ihan jokaisesta turistioppaasta. Yksi tällainen on lastensairaala Kinderkrankenhaus Weißensee. Tämä vuonna 1911 perustettu lastensairaala oli aikoinaan edistyksellinen paikka taistelussa Euroopassakin yleistä lapsikuolleisuutta vastaan. Nyt 103 vuotta myöhemmin puut ja vandaalit ovat ottaneet vallan tästä karun makeesta paikasta. Alueen ympärillä olevilla aidoilla kyltit kieltävät lähemmän tarkastelun, mutta jos pokkaa riittää, hyppää aidan yli ja käy tutkimassa mestoja.

Back in Business

Pienen breikin jälkeen on aika taas aktivoida tämä blogi uusille postauksille. Eilen katsoin mielenkiintoisen lyhytdokkarin Children of Berlin. Siinä äänessä ovat Berliinin elektronisen musaskenen hahmot. He muistelevat mitä tapahtui, kun muuri murtui ja yhdistynyt kaupunki vietti villiä yhteistä huumaa pitkän tauon jälkeen. Dokkarissa kuvataan myös osuvasti kaupungin ainutlaatuista henkeä klubikulttuurin näkökulmasta. Äänessä ovat niin klubien perustajat kuin monet muusikot ja DJ-hahmotkin. Jälkimmäisessä osassa etsitään myös vastausta siihen, miksi tämä kaupunki on niin erityinen paikka monelle.


Children Of Berlin (Part 1/2)

http://www.youtube.com/watch?v=S1kT-PAz4Do

Children Of Berlin (Part 2/2)

http://www.youtube.com/watch?v=LH6-WWeGzXE

Tresor.Berlin

Yksi Berliinin maineikkaimmista klubeista on eittämättä Tresor. Muutama kuukausi Saksojen yhdistymisen jälkeen vuonna 1991 perustettu klubi rakennettiin vanhan tavaratalon kellariin Mittessä. Sittemmin klubi on muuttanut Köpenicker Straßelle Vattenfallin voimalaitoksen kupeeseen. Tresor koostuu kahdesta eri tanssilattiasta. Globus on avara, varsin järeällä ja hyvä saundisella äänentoistolla varustettu tila, jossa etupäässä soi housempi matsku. Tresor on taas kellarissa, kapean ja matalan käytävän päässä oleva varsin psykedeelinen luola. Hardcore tekno soi todella lujalla äänenpaineella ihmisten tanssiessa kaltereiden ympäröimänä. Tähän pakettiin vielä lisätään savuinen ilma ja hillittömän kirkkaat strobovalot. Kokemus on - sanoisinko kokonaisvaltainen. Viikonloppuisin asiakaskunnassa on selkeästi huomattavissa kaupunkiin tulleet klubituristit. Viikolla taas joka puolella räpsyvät kamerakännykät loistavat poissaolollaan ja jengi vaan tanssaa hyvän musan tahdissa. Tästä turistikohteesta saa myös asiaan kuuluvat t-paidat ja muut fanituotteet klubin puodista. Tuttuun tapaan meiningit käynnistyvät vasta puolen yön jälkeen ja meno jatkuu aamuun asti, kuten kuvasta voi havaita. Vika Tresorin DJ oli lauteilla 7:30 - Ende, eli paljon sen jälkeen kun Berliner Morgenpost oli tippunut postiluukusta naapurikorttelin Güntherin aamukahvipöytään.

                                        Kuva: Stephan Flad

BERLIN FESTIVAL 2013

6+7 September, Tempelhof

Tämä ei ole maksettu mainos. Syyskuussa taas Tempelhofin kentällä tapahtuu! Nyt jo kannattaa varata aikaa ja lomia tälle huikean hyvälle festarille, jonka line-up on varsin mielenkiintoinen: Björk, Pet Shop Boys, Fritz Kalkbrenner, DJ Shadow, Ellen Allien jne. Varsinainen festari tapahtuu iltapäivästä noin puolille öille, jonka jälkeen starttaa oheisklubit Club THF ja Club X-Berg. THF on uusi, samaisella Tempelhofin alueella järjestettävä elektroon, houseen ja teknoon keskittyvä klubi. Club X-Berg on taas Kreuzbergissa Arena -nimisessä paikassa järjestettävä klubi. Ainakin viime vuonna ohjelmisto oli enemmän bändivetoista osastoa siellä. Festareille on mahdollista ostaa erilaisia lippuja; Berlin Festival, Berlin Festival + THF, Berlin Festival + Club X-Berg sekä kaikkiin paikkoihin käyvä combo.

Bowie und Berlin

"Had to get the train
From Potzdamer Platz
You never knew that
That I could do that
Just walking the dead"

David Bowie on palannut takaisin Berliiniin uuden levyn biisissä Where Are We Now. Aiemmin kirjoittelin, kuinka hän ja ystävänsä Iggy Pop tulivat etsimään Berliinistä uutta alkua huuruiselle rokkistarban elämälle 70-luvulla. David vuokrasi kämpän Schönebergin kaupunginosasta osoitteesta Hauptstrasse 155. Päivät kuluivat kolmivaihteisella Raleigh-fillarilla ajelessa pitkin kaupunkia, syöden halvoissa turkkilaisissa ravintoloissa sekä tietty musiikkia tehden kolmen levyn verran legendaarisella Hansa-studiolla. Studio sijaitsee juurikin Potzdamer Plazilla, mistä tuossa uutukaisen biisin avaussäkeessä lauletaan. Jos Berliinin reissulla kiinnostaa enemmän tutustua Herra Bowien ja Herra Popin mestoihin, homma käy kätevästi Fritzin opastetulla bussikierroksella (http://www.musictours-berlin.com).

Berlin Calling (taas kerran, ties monennen)

JEE! Berliini kutsuu taas varsin pian minua. Vielä näin keväällä ei ehkä ole aika tämän Beach Barin, mutta mitä todennäköisimmin tulee taas nasta reissu hyvässä seurassa. Lupaan tämän pakomatkan aikana etsiä tänne blogiin uusia, toivottavasti teitä kiinnostavia spotteja...

Mielenosoitukset

Berliiniläiset eivät selvästikään ole vallitsevaan tilanteeseen tyytyjiä, jos joku epäkohta heidän mieltään alkaa vaivaamaan. Kaupungissa järjestetään yli 1000 mielenosoitusta vuodesta, joka yksinkertaisella laskuopilla tekee n. 3 per päivä. Mielenosoituksissa saattaa parhaimmillaan olla väkeä mukana jopa kymmeniä tuhansia. Syy voi olla mitä moninaisin. Mieltä voidaan osoittaa niin hyvän ruuan puolesta, ydinvoiman tiimoilta, kuin jotain EU-palveludirektiiviäkin vastaan. Aivan oma lukunsa on uusnatsien sekä heidän vastavoiman antifasistien yhteenotot. Näissä voi kunnon rähinä syntyä päälle. Usein saa lukea myös monenlaista palautetta poliisin toiminnasta näiden yhteydessä. Monesti ne eivät Berliinin jepareista anna kovin ruusuista kuvaa. Kun viime syksyllä olin yhdellä klubilla iltaa viettämässä, juttelin pitkään erään heebon kanssa, joka organisoi Saksan tekijänoikeusjärjestön GEMA:n vastaista miekkaria. GEMA oli tiukentuvilla säännöksillä vaikeuttamassa DJ-hommaa. Mielenosoitukset saattavat olla hyvin organisoituja ja mainostettuja tapahtumia, tai sitten ne voivat olla seurausta jostain nopeasta tilanteesta, joka vaatii reagointia. Pitäkää ihmiset silmät auki kaupungilla liikkuessa, seuraavalla kadulla voi milloin vaan tapahtua.

Friedrichstrassen asema

Berliinin joukkoliikenteen asemista on joistain tullut vuosien saatossa suorastaan legendaarisia paikkoja. Lännen puolella sijaitseva Zoo Station on tullut kuuluisaksi niin U2:sen samannimisestä biisistä, kuin Huumeasema Zoo -kirjastakin, joka on ainakin tuttu monelle 80-luvulla kouluja käyneelle. Asemista kuitenkin ehkä legendaarisin ja jopa historiallisesti merkittävin on Friedrichstrassen asema, joka kylmänsodan aikana sijaitsi jaetun kaupungin rajalla. Tarinoiden mukaan asema suorastaan kuhisi vakoojia ja arkaluontoinen materiaali kulki edestakaisin eri tiedustelupalveluiden agenttien ja kuriirien matkassa. Asema oli myös traaginen paikka tavallisille kaduntallaajille, nimittäin henkilöliikenne kulki tämän aseman kautta. Luonnollisesti idästä länteen päin liikenne oli hiljaisempaa tai ainakin paljon tarkemmin säänneltyä. Itä-Beriiniläiset tulivat tälle asemalle hyvästelemään länsi-berliniläiset sukulaisensa, jotka olivat käyneet kylässä heidän luonaan. Vielä tänäkin päivänä aseman kyljessä on sininen talo, jossa hyvästit jätettiin. Talo on jo aikanaan nimetty osuvasti Kyynelten palatsiksi. Wikipediasta löytyy hyvin tietoa asemasta kylmänsodan aikana, mm. erilaisten havainnekuvien kera.

Stasimuseum Berlin 

Kaiken hauskan näkemisen ja kokemisen lisäksi Berliinissä voi tutustua monella tavalla historian synkempäänkin puoleen. Yksi mielestäni parhaista museoista on Lichtenbergissä sijaitseva Stasimuseum Berlin. Tänne entisen Ministerium für Staatssicherheitin eli valtiollisen turvallisuuselimen päämajaan perustettu museo on varsin vaikuttava kokemus. Lähes alkuperäisessä asussa ollut museo on nyt remontoitu. Remontti on hoidettu alkuperäistä kunniottaen, mutta informatiivisuus on huimasti kasvanut etenkin saksaa taitamattomille vieraille. Esimerkkinä uutuuksista voisi mainita seinille liimatun hienon julistekokoelman. Ehdoton käyntikohde vähänkään lähihistorista kiinnostuneelle Berliinin kävijälle.

Admiralbrücke

Parin korttelin päässä Kottbusser Torin hektisestä vilinästä on hauska pieni keidas keskellä Kreuzbergiä. Syyskuisena lämpimänä iltapäivähetkenä Admiralbrücke-sillalla ihmiset chillasivat kuka frendin, kuka kirjan, kuka oluen parissa. Minunkin oli pakko iskeä tsygä parkkiin ja ottaa haltuun pieni oma osa tästä lämmöstä ja ajattoman oloisesta hetkestä.

Berlin Festival, 7+8 September 2012

Syyskuun alkupuolella matkasin Berliiniin taas kerran suurin odotuksin, luvassa oli Berlin Festival 2012. Juuri ja juuri FLOW:n ähkystä toipuneelle musiikin ystävälle oli taas luvassa herkkuja yllin kyllin. Line up sisälsi etukäteen jonkin verran tuttuja nimiä, mutta sitäkin enemmän uusia tuttavuuksia. Festareiden Venue oli varsin jylhä ja historiallisesti todella merkittävä. Flughafen Tempelhof. Tämän yhden Berliinin merkittävimmän ja suurimman maamerkin lentohangaarin alle oli bygattu varsin hienot puitteet. Neljä lavaa pukkasi ilmoille tauotta monenlaista musaa elektrosta indie-rokkiin. Art Villagessa esiteltiin ja myytiin paikallista taidetta ja vaatetusta. Toteutus oli kaiken kaikkiaan varsin tyylikäs. Festarivieraita otti vastaan vanhanliiton lentohenkilökunnan vaatteisiin pukeutuneet työntekijät, päälava näytti lentokoneen silhuetilta, minkä sisällä rokki raikasi bändien toimesta. Kympin lisähinnalla pystyi vielä lunastamaan pääsyn Klub X-Bergiin, jonne kyyditettiin saksalaisella tehokkuudella buseilla väkeä illan hämärtyessä. Nimensä mukaisesti Kreuzbergissä järjestetyillä jatkoilla jyskytti varsin elektroninen biitti. Ja se kuuluisa Berliinin hintataso... Täytyy sanoa, että kyllä hinnat jäivät aika paljon jälkeen vaikkapa esimerkiksi Flow:n lähes ryöstöhinnoille. Mielenkiinnolla odotan ensi vuoden esiintyjien kavalkaadia, jos vähänkään nappaa, sinne taas tämän miehen tie vie...

Levykaupoista pari sanaa

Tuntuu niin kuluneelta aloittaa teksti samaan tapaan hehkutuksella, kuin monta kertaa aiemminkin, mutta antaa tämän kerran vielä mennä....

Ei ole varmaan yllätys, että Berliinissä levykauppoja riittää. Osa kaupoista on keskittynyt tiettyyn kapeampaan skeneen, kun taas monet myyvät "vähän kaikkea". Vinyyleja halajavalle tarjonta on monesti varsin huikea, varsinkin elektronisemman ja bassovoittoisemman matskun saralla. Aivan mieletön määrä vinyylejä löytyy mm. Kreuzbergistä Zossenerstraselta Scratch Recordsilta. Levyjen lisäksi tarpeentullen paikanpäältä saa myös bändipaitaa sekä Kraftwerkin hiirimattoa ja muuta mukavaa alan sälää. Yksi hyvä, joskaan ei niin pihauskottava levykauppa on Friedrichstrassella Dussmann. Levyjen lisäksi kaupassa on iso valikoima kirjoja, etupäässä tietty saksankielisiä, mutta kaupan perältä löytyy enkkukirjoille oma iso selektio. Uskokaa tai älkää, olen myös löytänyt välillä edullisesti hyviä löytöjä Alexin kahdesta isosta elektroniikaan keskittyneestä sekatavaratalostakin.

"I am a passenger
And I ride and I ride
I ride through the city's backside
I see the stars come out of the sky"

laulaa Iggy Pop vuonna 1977 tekemässään kappaleessaan. Tarina kertoo, että hän rustasi lyriikat  ajaessaan S-Banhilla pitkin kaupunkia. Berliini on monen artistin uraan jättänyt lähtemättömän vaikutuksen. Niin myös Iggyn. Seisemänkymmenluvun lopulla ystävykset David Bowie ja Iggy Pop viettivät useamman vuoden jaetun kaupungin ainutlaatuisessa ilmapiirissä. Tänä aikana Bowie teki kuuluisan Berliini-trilogiansa. Herrojen missiona oli myös "hieman" terveellisempien elintapojen löytäminen. Villit vuodet olivat kuluttaneet herrat loppuun ja uusi alku oli tarpeellinen. Moni muukin bändi on löytänyt itsensä Berliinissä. U2:sen Achtung Baby levy on osin äänitetty kaupungin legendaarisella Hansa -studiolla heti muurin murtumisen jälkeen. 2000-luvulla kaupungin merkitys musiikkikaupunkina ei ole ainakaan vähentynyt. Varsinkin elektronisen musan saralla skenessä tapahtuu mielenkiintoisia juttuja kokoajan. Keikkatarjonta on myös huikea. Melkein milloin vaan kaupunkiin tulee, joku mielenkiintoinen veto sattuu kohdalle. Klubien tarjonta on myös valtaisa. Kuuluisin ja kaunein on kait Friedrichshainissa sijaitseva Berghain, joka on myös kuuluisa varsin valikoivasta ovipolitiikastaan ja pitkistä jonoista. Muita nimekkäitä paikkoja ovat Tresor, Watergate ja SO36, jossa voit kuulla vähän räkäisempääkin saundia. Yksi oma suosikki on entinen Maria, nykyinen Magdalena, joka löytyy Ostbahnhofin läheltä. 

Glücklich Morgen

Voiko aamu alkaa paremmin - hyvää seuraa, pöytä täynnä herkullista syötävää ja vieressä Kastanienallee heräilee hitaasti sunnuntaiaamuun. Ei voi. 

Paljon hehkuttamani Prenzlauer Berg keskiluokkaistuu niin hurjaa vauhtia, että sen vuosikymmenten särmä on hioutunut lähes tylsäksi voiveitseksi. Ehkä tämä ei ole paras ja osuvin vertaus, mutta jotain perää siinä on. Keskiluokkaisuudesta huolimatta, edelleen Kastanienalleen huudit ovat mielestäni parasta brunssivyöhykettä Berliinissä. Lähitienoo vilisee toinen toistaan erilaisia mestoja, joista melko edulliseen hintaan tilaa pyödän täyteen monenlaista syötävää. Tähän pakettiin, kun vielä lisää Mauerparkin kirpputorin, homma on bueno. Mutta jos sinulla on hyvistä brunssihuudeista toista tietoa, kerro ihmeessä se meille...   

Tacheles Bleibt!

Tacheles tuo Berliinin vaihtoehtoisen alakulttuurin yksi linnakkeista on nyt todellisessa vaarassa. Kirjoittelin aiemmin parivuotta sitten tästä erilaisten taiteilijoiden, muusikoiden ja muiden boheemien hahmojen täyttämästä talosta, joka on ehdoton nähtävyys omassa lajissaan. Nyt taloon on linnoittautunut parikymmentä puolustajaa, jotka yrittävät estää luxusasuntojen sekä toimistojen tulon talon paikalle. Katsotaan kuinka käy. Linkissä Guardianin artikkeli, josta lisää asian tiimoilta.

http://www.guardian.co.uk/world/2012/mar/25/berlin-bohemian-artists-kunsthaus?newsfeed=true

Klub Der Republik - R.I.P

Aiemmin hehkuttelin yhtä Prenzlauer Bergin viileintä mestaa, Klub der Republikia. Nyt suru-uutisia paikan ystäville, nimittäin rakennus puretaan pois katukuvasta. Ilmeisesti joku grynderi on ostanut tontin ja meinaa purkamisen jälkeen rakentaa paikalle mukavia perheasuntoja keskiluokan iloksi. Klubin pyörittäjille tämä tieto tuli vasta pari kuukautta sitten ja uutinen poiki Berliinin tapaan asiankuuluvat mielenilmaisut purkamista vastaan ja lopuksi kymmenpäiväiset bileet. Kuvien mukaan oli hyvät bileet, harmi kun en itse päässyt mestoille. No, Partys geht weiter ja varmasti uusia paikkoja tulee, mutta juuri tälläistä uniikkia paikkaa ei varmasti toista kuitenkaan.

C/O Berlin

Berliinissä on erilaisia valokuvagallerioita- ja näyttelyitä kymmeniä ellei satoja. Yksi erittäin kiinnostava ja must-käyntikohde on C/O Berlin Oranienburger Straßella Mittessä. C/O sijaitsee vanhassa varsin sokkeloisessa postitalossa ja on monin paikoin hyvin alkuperäisessä asussaan. Tyylikkäästi paatuneessa näyttelytalossa on vaihtuvat hyvin huolella kootut näyttelyt. Näyttelyissä on esitelty vuosien varrella glamourmuotikuvista Anton Corbijnin U2 -kuviin ja historiallisesti merkittäviin kuvakavalkaadeihin. Viimeisin näyttely, jonka itse kävin katsomassa oli Bilder von Terror -näyttely. Tässä todella vaikuttavassa näyttelyssä esiteltiin nimensä mukaisesti terrorin kuvia eri vuosikymmeniltä aina Baader-Meinhof -ryhmästä George Bush nuoremman tekosiin. Vaikuttavuutta tehostivat vielä hienosti kootut videoinstallaatiot. Ennen Berliinin reissua kannattaa tsekata mikä näyttely on C/O:ssa menossa, jos vaan yhtään kolahtaa, varaa aikaa tälle ainakin pari tuntia.

Miksi tätä Berliini-höpinää?

Olen kirjoittanut Pako Berliiniin -blogia vuodesta 2008 alkaen ja juttuja on kertynyt tänä aikana viitisenkymmentä kappaletta. Aivan ensimmäisessä postauksessa pohdin sitä, miksi löydän itseni vuodesta toiseen varaamasta lentoa Tegelille. Tähän en vieläkään tiedä eksaktia vastausta. Blogin kohdassa ”Tietoja minusta” on Jörn Donnerilta lainaus, jossa hän pohtii kuinka Berliiniin paluu on kuin kotiinpaluu ja kuinka voi kaiken muun selittää, mutta ei tunnetta. Tämä kiteyttää ajatukset tätä dilemmaa kohden varsin hyvin. Suuri kiinnostukseni erilaista musiikkia ja visuaalista kulttuuria kohden varmasti selittää tätä osaltaan. Olen aina ollut kiinnostunut historiasta ja se voi olla myös osaselitys. Tästä huolimatta jotain maagista tässä kaupungissa on. Ymmärrän senkin, että jollekin tämä höpinä ei kolahda laisinkaan, mutta toisaalta samalla aallolla olevalle, ehkä sitäkin enemmän. Mutta ei muuta kuin seuraavaa reissua odottamaan. Radioheadin Berliinin heinäkuiselle keikalle olisi tiketit taskussa, eli viimeistään silloin…

Kino International

Karl-Marx-Allee 33:ssa lähellä Alexia voit mennä leffaan aitoon vanhanliiton teatteriin. Tämä 60-luvun DDR:läistä modernismin tyylisuuntausta edustava teatteri on aivan jotain muuta, kuin nykyajan multiplex-teatterit kymmenien salien ja monien popcornin myyntipisteiden kera. Arkkitehtuuri on niin sisältä kuin ulkoakin tosiaan aitoa derkkutyyliä, tällä kertaa minun mielessä oikeasti tyylikästä. Vanhan tasavallan ajoista muistututtaa talon Honecker -lounge, jossa järjestetään monenlaisia DJ-vetoisia musaklubeja berliiniläisten iloksi. Joka helmikuu Kino International toimii myös yhtenä areenana isolle kansainväliselle Berlinale -elokuvatapahtumalle. Jos et leffaan kerkeä, poikkea ainakin kahville tai lasilliselle nuuhkimaan löytyisikö ripaus vielä vanhasta tasavallasta.

Cafe morgenrot

Sanomattakin on selvää, että Berliini vilisee toinen toistaan viileämpiä kahviloita ja kuppiloita, jossa voi istua iltaa tai vaikka ihan "päivääkin" oikein ajan kanssa. Usein nämä paikat ovat kuluneet ja paatuneet just sillein "oikealla" tavalla. Yksi varsin hauska paikka on cafe morgenrot Kastanienalleella Prenzlauer Bergissä. Hinnat eivät tässä paikassa(kaan) päätä huimaa ja se onkin jonkinlaisella kollektiiviperiaatteella toimiva pytinki. Aamiainen maksaa seitsemän euroa, mutta se on mahdollista saada vitosellakin, jos rahat ovat vähissä. Toisaalta voit yhdeksänkin euroa pulittaa samasta lystistä ja näin tuet vähävaraisempia syöjiä. Mielenkiintoista. Morgenrot haluaa toimia vahvasti tasa-arvoisemman maailman puolesta ja siellä järjestetäänkin erilaisia poliittiskulttuurillisia tapahtumia baaritoiminnan ohessa. Esimerkkinä voisi mainita Miss Rottenmaierin queer-feministi-neulontakokouksen.

Alt-Marzahn

Marzahn, tuo 70-luvun elementtirakentamisen kehto, jonne asutettiin aikoinaan yli 40 tuhatta ihmistä asumaan vieriviereen. Monen mielestä tämä harmaa arkkitehtuuri ei ole kestänyt aikaa millään tapaa ja laatukin taitaa olla aikamoista sekundaa etupäässä. Valtavan kokoisen lähiön keskeltä löytyy kuitenkin varsinainen ihme. Jostain kumman syystä DDR:n johtajien purkamisvimman alta on säästynyt pieni Vanha-Marzahn niminen alue. Sanansa mukaisesti alue on rakennuskannaltaan vanhaa ja kaukana 70-luvun Plattenbau-tyylistä. Tältä pikku kaupungin kokoiselta alueelta löytyy mm. kivikirkko, kahvila, hyvin varusteltu lihakauppa, kamerakauppa ja jopa tuulimylly lasten kotieläinpuiston kera. Lähin S-Bahn asema on Berlin-Marzahn.

On taas se aika vuodesta

Kun jälleen kerran varasin liput lennolle HEL-TXL-HEL. Huhtikuun alussa ampaisen siis huudeille muutamaksi päiväksi viettämään myöhäistä talvilomaa. Tällä kertaa on tarkoitus ottaa uusia alueita haltuun erityisesti polkupyörällä. Nurkassa komeilee tätä varten ihka uusi Brompton -taittopyörä ( www.brompton.co.uk/ ). Tämän tyyppisellä pelillä voi yhdistää pyöräilyn sekä yleisillä liikkumisen kätevästi ja tarpeen mukaan käydä kaukanakin. Eli huhtikuussa on luvassa uusia päivityksiä, toivon mukaan aivan uusilta sektoreilta...

Muutos

Berliini muuttuu jatkuvasti, niin usein tästä kaupungista sanotaan. Viimeisen 20 vuoden aikana luonnollisesti jo historiallisista syistäkin muutos on ollut valtavaa. Kaksi toisistaan erotettua osaa kaupungista yhdistettiin. Yhtäkkiä aiemmin eristetty itä olikin kaikille avoin ja otollinen uudelle. Mielenkiintoista on myös, kuinka kiinnostavimmat alueet vaihtavat muotoaan. Monet boheemia ja omalaatuista ympäristöä etsivät pitävät aiemmin niin viileää Prenzlauer Bergiä keskiluokkaistuneena ja liiaksi siistiytyneenä. Jopa villiä Friedrichshainiakin on syytetty tästä. Huhut kertovat, että nyt pitää suunnata mm. Neuköllniin. Tiedä häntä, mutta ensi reissulla pitää ottaa tästä alueesta selvää...

Grün Berlin

Suurkaupungiksi Berliini on varsin vihreä. Sen kymmenet eri kokoiset volksparkit ja muut viheralueet tuovat kivikaupunkiin keitaan omaisia fiilistelypaikkoja. Suurin viheralue löytyy kuitenkin läntisestä Berliinistä Grünewaldista, joka on 3000 hehtaarin kokoinen läntti. Pidemmällä reissulla voi täällä tehdä kunnonkin retken korkeiden puiden katveessa. Pienen tekemäni lenkin perusteella opasteet ja kartat näyttävät olevan kelpo tasolla.

Tempelhof tänään

Aiemmin kirjoittelin, kuinka Tempelhofin kentän lentoliikennettä ajettiin alas ja kuinka se lopulta suljettiin kokonaan. Nyt päivitys tilanteeseen. Valtavan kokoinen lentokenttärakennus on otettu ainakin osin nyt hyötykäyttöön. Tässä yli kilometrin pitkässä rakennuksessa järjestetään mm. messuja ja muita tapahtumia. Vielä valtavamman kokoinen kiitorata-alue on avattu vapaa-ajan puistoksi. Vanhan kiitoradan pohja toimii oivana alustana fillarointiin tai vaikkapa juoksuun. Kentällä on muutama grillauspiste ja sisään aidatulle alueelle pääsee kolmesta portista. Yksi sisäänkäynneistä on U-Bahnin U6 linjan Paradestrassen aseman tuntumassa.

Field Station Teufelsberg

Tämä kohde ei taatusti löydy monestakaan turistioppaasta. Paikka toimi kylmän sodan aikana amerikkalaisten kuunteluasemana. Aluetta kiertää yhä aita, paikoin kolme kerroksinen. Siihen on vuosien kuluessa nakerrettu kymmeniä reikiä, mutta joku on tästä huolimatta paikannut ne uskollisesti uudelleen ja uudelleen. Kiersin tämän korkean kukkulan päällä olevan aseman ympäri ja löysin kuin löysinkin yhden reiän, josta oli pakko livahtaa sisälle pikku seikkailulle. Täytyy sanoa, että paikassa oli jotenkin aavemainen fiilis. Ei ristin sielua missään, kaikki paikat oli tuhottu ja spreiattu sekä vanhojen tutkapallojen repeytyneet pressut lepattivat kovaa tuulessa. Eli jos kaippaat pikkuseikkailua kylmän sodan tunnelmissa, tule tänne. Lähimmälle S-Bahn-asemalle Heersstrasselle tulevat junat S-75 ja S-3. Asemalta on parin kilsan kävely mestaan. Tällä retkellä kannattaa varautua pieneen etsiskelyyn sekä samoamiseen helppo kulkuisessa metsässä.